Browsing Category

Yhteistyö

Sisustus Yhteistyö

Joulufiiliksistä ja aarrekartoista

Noora H. & Noora K. / Kaupallinen yhteistyö: Iittala ja Asennemedia

Jos glögihetket jatkuvat tätä tahtia, niin aattona olemme kumonneet useamman litran sokerista joulujuomaa. Hassua, sillä normaalisti meistä kumpikaan ei juo mehua edes aamupalalla. Viime viikolla suunnittelimme vähän joulua, paistoimme ensimmäiset joulutortut ja kuvasimme teille parit lahjaideat. Torttuja (viikunahilloa ja homejuustoa, muuten) taitellessa mietimme, että yhteisen blogin aikana meillä on ollut monta tosi kivaa yhteistyötä ja tämän vuoden yhteistyö Iittalan kanssa on ollut unelmien täyttymys. Blogia perustaessa pohdimme, millaisten brändien kanssa haluaisimme tehdä töitä ja Iittala oli yksi niistä. Sanonta “kannattaa varoa, mitä toivoo” taitaa pitää paikkansa.

Viime aikoina on ollut muutamia muitakin tapahtumia, jotka ovat olleet suoraan aarrekartoistamme. Jos joku ei tiedä, mikä aarrekartta on, niin se on kollaasi omista unelmista. Aarrekartta tehdään leikkaamalla sellaisia kuvia lehdestä, jotka edustavat omia unelmia, koskettavat tai muuten miellyttävät. Kuvat liimataan isolle pahville ja taulu laitetaan esille sellaiseen paikkaan, josta sen näkee joka päivä. Teimme omat aarrekarttamme pari vuotta sitten ja molempien kartoista on melkein kaikki toiveet toteutuneet. Idea perustuu siihen, että kun omat unelmansa näkee joka päivä, niin ne ohjaavat valintoja ja niiden eteen muistaa tehdä töitä. Ehkä mukana on myös ripaus taikaa, sillä aarrekartoillamme oli myös vauvat ja vauvajutut eivät aina ole aivan yksinkertaisia.

Tämän joulun väri on punainen. Joku saattaa ehkä hieman yllättyä, kotonamme kun ei paljon värejä näy. Jouluna kaikki on kuitenkin toisin. Joulupyjamissa punainen on ykkönen. Noora H:lla on jo pari vuotta ollut punaiset Taika-mukit, jotka kaivetaan esille joulun alla. Samalla silitetään punavalkoiset kangasservetit ja kaivetaan esiin joulupallot. Joulupallot ovat Harrodsilta viime vuonna hankitut ja joukossa on myös yksi punainen samettipallo. Iittalan tämän vuoden Aalto-lasipallo on myös tyylikäs, kultainen pallo käy simppelimpäänkin kotiin.

Noora K. on täysin vakuuttunut, että on olemassa joku laki, jonka mukaan taaperolle on puettava pyhinä punaista samettia. Joulukuussa punaiset astiat ovat vakkarikäytössä ja useimmiten lautaselta löytyy aamupalalla riisipuuroa. Koristeet ripustetaan tänä vuonna tosi ylös, varsinkin nämä lasipallot. Edellä mainittu taapero nimittäin silmäili niitä hyvin kiinnostuneena. Noora K:n Instassa käytiin taannoin debattia siitä, voiko samassa taloudessa olla sekä joulukuusi että yksivuotias. Äänet kallistuivat ehkä enemmän “ei”:n puoleen, mutta Noora K. taitaa silti hypätä “kyllä”-jengin kelkkaan. Noora K:n mielestä joulukoristeita ja jouluservettejä ei voi antaa joululahjaksi, mutta ne ovat kukan kanssa hyviä kyläilytuliaisia joulun alla, koska silloin niistä on eniten iloa. Aika juuri ennen joulua on nimittäin melkein parempi kuin itse joulu.

Näihin kuviin taas on koottu meidän joululahjaideoitamme. Tai synttärilahjaideoita, neutraalit ja tyylikkäät astiat kun käyvät lahjaksi milloin vain. Noora H:n suosikkeja ovat merinovillainen Taika-huopa ja Vitriini-rasiat. Huopaa kannattaa käydä katsomassa myymälässä, se on vielä kivemman näköinen kuin kuvissa ja superpehmeä. Se on aika arvokas, mutta jos haluaa todella hemmotella jotakuta, niin torkkupeitto on kiva lahja. Ensimmäisen Vitriini-rasian Noora H. sai aikoinaan mieheltään, siinä säilytetään sormuksia. Noora K. taas on ihastunut Kastehelmi-kakkuvateihin ja erikokoisiin Kastehelmi-purkkeihin. Mikä tahansa tarjottava tuntuu juhlalliselta, kun sen tarjoaa jalalliselta kakkuvadilta. Vadille voi myös koota asetelman. Säilytyspurkit käyvät moneen. Niissä voi säilyttää kylppärissä pumpuleita, meikkisiveltimiä ja ties mitä, keittiössä vaikka hiutaleita tai pähkinöitä. Mitä vain. Purkit näyttävät tosi hyviltä pinottuina ja niin, että ryhmässä on erikokoisia purkkeja.

Lahjat pakataan vuodesta toiseen yhtä yksinkertaisen nätisti. Kun kotoa löytyy aina satiininauhaa, narua, sellofaania ja voimapaperia, voi pakata lahjat juhlaan kuin juhlaan. Noora K. tapaa myös kerätä aina itse lahjoja saatuaan kaikki nauhat ja lahjapussit talteen. Eräs tietty lahjakassi taisi kulkea Noora K:n ja hänen äitinsä väliä pari vuotta ennen kuin se päätyi lopulta tuliaiskassina muualle. Nauhoja voi käyttää lisäksi kattauksissa, kransseissa, valaisinten jaloissa ja vaikka missä.

Enää reilu kuukausi jouluun! Nyt saa kyllä hurahtaa jo kunnolla.

Kuvissa näkyneet tuotteet: kultainen Aalto-lasipallo, kirkas Kastehelmi-kynttilälyhty, klassiset Tsaikka-lasit, punaiset Teema-astiat, punainen Taika-muki, harmaat Vitriini-rasiat, Kastehelmi-kakkuvati, uusi mattarkirkas Kastehelmi-purkki, Kastehelmi-kulho, Punaiset Taika-espressokupit ja Taika-huopa.

Matkustaminen Noora H:sta Yhteistyö

Tukholman uudet ja ikuiset suosikit

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Silja Line

Noora H.

Viime vuonna tähän aikaan lähdimme mieheni kanssa fiilistelemään joulua Tukholmaan. Matka oli ihana ja jouluvalojen loisteessa kaikki oli “jätte härligt”. Yksi asia jäi kuitenkin kaivelemaan: en voinut raskauden vuoksi syödä mitään kalaruokia. Laivan joulubuffet oli suorastaan kidutusta mätiä, graavilohta, katkarapuja ja sillejä rakastavalle kulinaristille. Katsoin kuola valuen muun pöytäseurueen ruokailua ja vannoin, että seuraavana vuonna syön koko joulukuun mätileipiä ja kiellettyjä kalaruokia. Joulukuuhun on vielä matkaa, mutta aloitin jouluruokasesongin viime viikonloppuna Silja Linen joulubuffetissa. Ja se oli juuri niin hyvä kuin olin muistanut. Tunnustan olleeni se aavistuksen omituiselta vaikuttanut nainen, joka silmät kiiluen juoksi alkupalapöydän luokse kerta toisensa jälkeen.

Lähdimme perjantaina Päivä Tukholmassa -risteilylle pitkäaikaisimman ystäväni Jennikan kanssa. Minulla on monta parasta ystävää, mutta Jennika on se, jolla on ollut bestiksen titteli ala-asteen kolmannelta luokalta saakka. Ystäväpiirini on jonkin verran muuttunut vuosien ja elämäntilanteiden vaihtuessa, mutta yksi on ja pysyy, hän otsikon mukaisesti niitä ikisuosikkeja.

Edellisestä yhteisestä reissustamme on jo aikaa, tässä kun on ollut töitä, lapsia ja kaikenlaista muuta, mikä on estänyt extempore viikonloppumatkat. Ehkä ikimuistoisin matkamme oli ylioppilaskeväänä Portugaliin, silloin juhlimme vaahtobileissä homobaarissa, otin koko selän kokoisen hennatatuoinnin ja sain siitä pahan allergian, palvoimme aamusta iltaan aurinkoa ja lopulta meinasimme myöhästyä paluulennolta. Tuolla reissulla tuli myös tutustuttua paikalliseen viinikulttuuriin, se tosin ei sujunut aivan yhtä sivistyneesti kuin perjantainen wine tasting Silja Symphonyn Bon Vivant -viinibaarissa.

Silja Linella on kivana uutuutena Silja Symphonylla ja Silja Serenadella järjestettävä vapaamuotoinen viininmaistelu, jossa laivan sommelier vinkkaa kauteen sopivat viinit. Vapaamuotoisen maistelusta tekee se, että jokainen viininmaistelun vetäjä saa esitellä omat suosikkiviininsä ja pönöttämisen sijaan viineistä keskustellaan yhdessä.

Meille Silja Symphonyn sommelier Peter oli valinnut jouluviinejä. Heti aluksi Peter tosin muistutti, ettei sellaista termiä kuin jouluviini oikeastaan edes ole, sillä kaikilla perheillä on omat suosikkinsa joulupöytään ja niihin sopivat eri viinit. Hän oli valinnut neljä erilaista viiniä, jotka sopivat hyvin suomalaisten ja ruotsalaisten jouluruokien kanssa. Omaksi suosikikseni nousi yllättäen portviini. Portviinistä tuli pitkään mieleen lautapelejä pelaavat englantilaiset mummot, mutta viime vuosina siitä on tullut suorastaan trendikästä. Portviinin Peter vinkkasi käyvän erityisesti luumukiisselin, pähkinöiden ja Stiltonin sekä muiden homejuustojen kanssa.

Viininmaistelu järjestetään Bon Vivant -viinibaarissa maanantaisin ja tiistaisin kello 15.00. Alle parikymppiä maksavaan maisteluun ilmoittaudutaan etukäteen varauksen yhteydessä tai edellisenä iltana laivalla. Laivoilla järjestetään myös samppanja-tastingeja ja viinikouluja.

Seuraavana aamuna olimme ensimmäisten joukossa aamupalalla. Viinit jäivät tastingissa nautittuihin ja skippasimme suosiolla yökerhot, iän myötä sitä on oppinut arvostamaan pirteitä aamuja. Ihan kaikkeen vuodet eivät kuitenkaan vaikuta, nimittäin Tukholma saa edelleen sydämen hakkaamaan samalla tavalla kuin teinivuosina.

Eräässä blogiamme koskeneessa keskustelussa lukija piti Ruotsi-fanitustamme lapsellisena, olemmehan jo yli kolmekymppisiä. Meitä nauratti muotoilu, kunnollisen kolmekymppisen elämään kuuluu näköjään vain vakavia asioita ja ristisanatehtävien täyttämistä. Me kaimani kanssa olemme tästä aivan eri mieltä, elämä käy tosi tylsäksi, jos kaikki höpsö ja hauska jää pois.

Tukholmassa kiersimme vanhoja suosikkeja. Maissa vietetty aika on sen verran lyhyt, että jos haluaa kiertää ilman stressiä, kannattaa keskittyä yhteen uuteen kaupunginosaan tai kiertää ennestään tuttuja kivoja paikkoja. Östermalmilla ikuisiin suosikkeihin kuuluvat muun muassa NK ihanine hisseineen ja kauniisti koristeltu Biblioteksgatanin ympäristö.

Uudet suosikit olivat kaikki sisustuskauppoja. En ole tainnut aiemmin käydä Lagerhausissa tai ainakin siitä on pitkä aika, mutta Tigeria muistuttava krääsäkauppa osoittautui oivaksi paikaksi hankkia joulukortteja ja lahjapapereita. Kävimme myös Inspired by Love -blogin Sannan suosituksesta Slettvollissa, josta ostin hävyttömän kalliin tuoksukynttilän. Tyylikäs norjalaisbrändi myy pääasiassa huonekaluja, mutta valikoimassa oli muutamia matkalaukkuun mahtuvia sisustusesineitä. Matkan varrelta löysimme myös Fredsgatan 5 -kaupan, josta hankin uudet muistikirjat töihin ja hopeista glitter-lahjanarua.

Kiinnitin taas huomiota siihen, kuinka erilainen tyyli tukholmalaisilla on kaupunginosasta riipuen. Söderissa kuljettiin kumppareissa, pipoissa ja parkoissa, Östermalmilla näkyi lauantainakin paljon suoria housuja korollisten nilkkureiden kanssa, turkiksia ja kalliita merkkilaukkuja. Botox ja muut fyllit näyttivät olevan myös suosiossa, hämmästyttävän monen nuoren naisen poskipäät ja huulet olivat saaneet huomattavan paljon täytettä.

Östermalmilta matka jatkui Vanhankaupungin läpi Södermalmille. Vanhakaupunki ei ole oma suosikkini, paitsi joulunaikaan, ja aina mietin, millaista siellä on asua? Pienellä kujalla seinään nojasi lasten potkulauta ja maastopyörä, on varmaan hassua avata ovi ja lähteä potkuttelemaan satojen turistien sekaan.

Ei Tukholman reissua ilman pullaa. Tämän reissun saldona oli kaksi korvapuustia, yksi Fotografiskassa ja yksi Fabriquessa. Molemmat tosi hyviä. Fotografiskasta sai myös erinomaista lounasta, ja viimeistä viikonloppua esillä ollut Paul Hansenin Being There -näyttely pisti miettimään. Uutisissa näkyneet kuvat olivat paljon vaikuttavampia näyttelyversioina kuin lehdessä ja muistuttivat, kuinka kamalia asioita parhaillaan tapahtuu, ihan meidän lähelläkin. Näyttely oli niin hyvä, että mietin siitä koostetun kirjan tilaamista, jotta tekstitkin voisi lukea rauhassa.

Fotografiskasta jatkoimme syvemmälle Söderiin. Mieheni lanseeraama kävelyleiri sopi tähänkin minilomaan hyvin, kuuden tunnin aikana käveltiin kaksikymmentätuhatta askelta. Onneksi muistutin pakkaamaan hyvät kengät mukaan.

Instagramista löydetyn Pom & Flora -kahvilan suljettua ovea kolkutellessa mietin, että olen oikeastaan aika kyllästynyt “Pinterest perfect” -kahviloihin ja kauppoihin. Ne ovat kivoja kun niitä on pari per kaupunki, mutta kun kaikki kahvilat ja ravintolat näyttävät ihan samalta, viis maasta ja kaupungista, niin se on aika tylsää. Ehkä oli siis ihan hyvä, että kahvila oli suljettu ja maailmassa on yksi kuva vähemmän vihersmoothiesta marmoripöydällä.

Illalla laivalle palatesssa fiilis oli kaikkensa antanut ja niin taisi olla myös vieressä seisoneella perheenisällä, totesimme yhtä aikaa kovaan ääneen “Huh huh”. Hetken lepotauon jälkeen lähdimme vielä tuliaisostoksille taxfree-myymälään ja syömään. Silja Linen taxfreesta löytyy nykyään paljon korealaista kosmetiikkaa, jota kosmetiikkafriikki ystäväni Jennika suositteli. Ostoskoriin päätyi myös Ritualsin suihkugeelejä, aamuihin ja iltoihin omat tuoksunsa. Mies sai tuliaisiksi hajuvettä, viiniä ja karkkeja.

Illalla pastan ääressä pohdimme ajan kuluvan tosi nopeasti. Kummityttöni, Jennikan esikoinen, menee pian kouluun. Olemme siis ihan oikeasti aikuisia (Baby H:n ikäinen vauva kun voisi olla teiniäidilläkin), vaikkei aina (siis tosi harvoin) siltä tunnukaan. Elämä ei näköjään päättynytkään kolmekymppisiin, vaikka lukiossa taisimme molemmat olla sitä mieltä.

Viimeinen vuosi on myös mennyt hujauksessa. Vastahan istuin hytissä joulupyjamassa pallomahan kanssa ja nyt sylissä oli mahan sijaan tonttupukuun puettu pieni poikani. Baby H. oli toki mukana, mutta häntä vahti aina välillä siskoni, joka lähti risteilylle lapsenvahdiksi ja mahdollisti myös aikuisten ajan. Paras konsepti ikinä.

P.S. Alkoiko Tukholma kutkuttamaan? Koodilla TS123709 saat alennusta Helsingistä lähtevästä Päivä Tukholmassa –risteilystä, hinnat alkaen 45 €/hytti. Tarjous on voimassa 22.12. asti ja paikkoja on rajoitetusti.

Noora K:sta Yhteistyö

Onko vastuullisuus vaikeaa?

Noora K.

Kaupallinen yhteistyö: Paulig Mundo ja Asennemedia

On tosi helppoa paasata eettisen ostamisen ja ilmastoystävällisen ruokakorin puolesta, kun itsellä arki rullaa ja palkka tulee varmasti tilille kerran kuussa. On joku, jonka kanssa jakaa iloja ja suruja ja tukiverkko, jolta pyytää apua, kun omat paukut tai aika ovat kortilla. Päivähoitopaikka on järkevästi työmatkan varrella, eikä toisella puolen kaupunkia ja oma työkuorma on sopiva. Silloin jaksaa ottaa selvää asioista, olla tiedostava ja joskus myös olla vähän omahyväinen (tunnustan). Minäpä tässä tulen polkupyörällä kauppaan oman kangaskassini kanssa ja ostan tästä näitä kauden vihanneksia, lähileipomon leipää, nyhtökauraa ja kauramaitoa. Kylläpä ostoskori näyttääkin kivalta, varmasti nuo muut kassajonossa olijat huomaavat, että tuo tuossa ajattelee muitakin kuin itseään.

Harvoin elämä kuitenkaan on näin seesteistä ja helppoa koko ajan. Aina on jotain meneillään ja asioita mielen päällä. Nyt lapsen kanssa aikaa esimerkiksi niille kauppareissuille on paljon vähemmän, mutta muuttuvia tekijöitä enemmän jo näin kotona ollessa ja kunhan päivätyöt ovat taas alkaneet, ruuhkavuodet varmaan alkavat tuntua just tasan siltä.

Teemme päivittäin kymmeniä (vai satoja) valintoja. On hienoa, että valinnan mahdollisuus on, mutta se on myös kuormittavaa ihan vain ruokakaupassakin, saati sitten muuten elämässä. Ostaako espanjalaisia tomaatteja, joita viljeltäessä on ehkä koeteltu ihmisoikeuksia vai suomalaisia, jotka on kasvatettu kamalalla sähkömäärällä kasvihuoneessa? Valitako kotimaista luomujugurttia pahvitölkissä vai ulkomaalaista kaurajugurttia muovipakkauksessa? Maitotuote vai soijatuote? Luomuomenia Italiasta vai tavallisia kotimaisia? Muun muassa näistä juttelimme toissa maanantaina Pauligin väen ja Aamukahvilla-Henriikan kanssa, kun Liemessä-Jenni keitti meille kahvit ja tarjosi ilmastoystävälliset browniet. Pauligille ympäristöasiat ovat erittäin tärkeitä ja siksi he haastoivatkin meidät tähän keskusteluun ja pohdintaan. Paulig ostaa prosentin kaikesta maailmalla tuotetusta kahvista, joten he ovat aika iso tekijä ja vaikuttaja. Tavoittena on, että vuoden 2018 loppuun menessä kaikki Pauligin kahvi on ostettu vastuulliseksi varmennetuista lähteistä. Kahvitalolle ilmastonmuutoksen torjuminen on elintärkeää, eikä pelkkä markkinointitemppu, koska ilmastonmuutos on uhka kahvintuotannolle. Tämä viimeistään sai tämän Lorelai Gilmoresta seuraavan kofeiiniaddiktin korvat hörölle. KAHVI VOI LOPPUA MAAILMASTA! Uhkia kahvintuotannolle on toki muitakin, kuten ikääntyvät viljelijät ja ikääntyvät puut ja kahvinviljelystä saatava riittämätön toimeentulo, mutta suurin uhka on tuo ilmastonmuutos.

Lueskelin juttutuokiomme jälkeen Paulig Mundon sivustolta, miksi meret täyttyvät muovijätteestä ja siitä, mitä vastuullisuussertifikaatit oikein tarkoittavat. Vastuullisuussertifikaatit olivat aika tuttuja. Mundo-kahvilla on näistä Reilun kaupan merkki ja Luomu-merkki. Nämä ovat minusta sellaisia helppoja merkkejä ruokakaupassa ollessa. Kun ostaa ruokaa, joista löytyy mieluiten molemmat, mutta edes jompikumpi, niin tietää tekevänsä edes vähän hyvää. Ei tarvitse liikaa miettiä. Muovijäteosuus taas nostatti häpeää.

Kuvittelin tähän asti eläväni edes jotenkin siedettävästi, suosinhan kasvispainotteista ruokavaliota, kannan uskollisesti omaa kauppakassiani mukanani ja olen oppinut pakkaamaan vihannekset paperipusseihin tai ostamaan ne ilman mitään pussukoita. Katsoin vähän paheksuen niitä, jotka pakkaavat banaanitkin vihannespussiin. Olin juuri vaihtanut perheemme jugurtit kauraversioihin. Kierrätän ja valitsen eläinkunnan tuotteista kotimaista ja luomua aina kun se on mahdollista. Olemme teettäneet kotiimme mittavan energiatehokkuusremontin ja ostamme vain vihreää sähköä. Sitten tein hiilijalanjälkitestin. Hävetti niin sairaasti, että olin mulkoillut jotain banaaninpakkaajaa. No, eivät ne minun ruokavalintani, mutta se muu. Omat ekosyntini ovat autoilu ja ajoittainen lentomatkustaminen. Ensiksi mainittu vähenee hurjasti vuodenvaihteessa, kun palaan töihin, mutta jälkimmäinen onkin sitten vaikeampi juttu.

Sen verran olen onneksi oppinut tässä vuosien varrella, että ei kannata liikaa sirotella tuhkaa päälleen, kun huomaa, että omassa toiminnassa olisi korjattavaa. Korjaa sitä edes vähän ja pyrkii koko ajan parempaan. Kaikki tai ei mitään -ajattelu on siitä vaarallista, että harva meistä pystyy elämään täydellisen hyveellisesti ja jos vaihtoehto on se, että ei sitten tee ilmaston hyväksi mitään, niin eipä sekään oikein tavoiteltavaa ole. Itse uskon enemmän siihen, että pienistä puroista syntyvät suuret virrat ja pikkuhiljaa koko ajan omaa tekemistään parantaen se maailmakin paranee. Ei kertarysäyksellä, mutta vähän kerrallaan.

Omat vastuullisuuslupaukseni kuluttajana ovat tästä eteen päin:

– Vähennän entisestään liharuokien osuutta perheemme aterioissa.
– Valitsen luomumerkittyjä tuotteita aina kun voin. Reilun kaupan merkistä tulee plussaa.
– Alan kierrättää myös muovijätteen, vaikka sen joutuukin viemään puolen kilsan päähän kierrätyspisteelle.
– Menen useammin bussilla auton sijaan.

Neljä lupausta voi tuntua vähältä, mutta haluan asettaa sellaisia tavoitteita, jotka voi saavuttaa riittävän helposti. Sitten voi taas keksiä lisää.

P.S. Noita Mundo-kahveja on toinenkin, vaaleapaahtoinen. Minun suosikikseni kuitenkin nousi tämä kuvissakin näkyvä uutuusversio, Reilusti Tumma.

P.P.S. Saitilla on myös tosi kiinnostava juttusarja siitä, kun Pauligin ostopäällikkö kiertää vuoden kahvin alkuperämaissa.