Browsing Tag

matkustaminen vauvan kanssa

Matkustaminen Noora H:sta

Mistä on unelmaloma Bostonissa tehty?

Noora H. 

Junamatkasta upeissa maisemissa Yli neljän tunnin matka meni hujauksessa. Baby H. torkkui kantorepussa sylissäni ja itse olin liimautunut junan ikkunaan. Juna puksutti upeiden pikkukaupunkien ohi, muun muassa Old Greenwichin, joka näytti Desperate Housewifesin kuvauspaikalta. Välillä vastaan tuli purjeveneiden täyttämiä puisia satamia ja tuulessa liehuvia Amerikan lippuja. Yhtään käsiasetta, huumesalkkua tai jengitatuointia ei näkynyt, vaikka muutama meiltä ennen reissua kyseli, mahtaako Amerikassa junalla matkustaminen olla turvallista.

Syksystä Boston lunasti lupaukset heti kättelyssä. Viileä ilma sai vetämään neuleen t-paidan päälle ja kevyt sade kasteli Brownstoneja. Syksykaupunkien syksykaupungissa oli syksy. Ja niitä brownstoneja todella oli joka puolella. Asuimme yhdessä sellaisessa, ja hotellille saapuessa tuntui siltä kuin olisi tullut kotiin. Sytytimme valot, laskimme Baby H:n leikkeihin lattialle ja keitimme kahvit. Hotellin jokaisessa huoneessa oli keittiö ja alakerrassa pystyi pesemään pyykkiä, täydellinen järjestely vauvan kanssa.

Pienestä reippaasta turistista Jos vauvalle hymyillään Suomessa usein, niin Amerikassa se oli potenssiin sata. Joka päivä joku kommentoi vauvan näyttävän söpöltä tai onnitteli. Se tuntui tosi kivalle. Baby H. oli reipas pieni turisti ja jaksoi istua rattaissa yllättävän hyvin. Hotellihuoneessa hän sitten harjoitteli uusia etenemismuotoja, tutki pöydän jalkoja ja yritti syödä kaiken löytämänsä. Yöt olivat hänelle vähän hankalia, sillä kahdessa hotellissa vauvansängyn laidat olivat metallisista pinnoista, joihin pienen jalat ja pää yöllä osuivat. Ja poruhan siitä syntyi.

Juoksusta Boston on juoksijan kaupunki. Onneksi pakkasin lenkkarit mukaan, muuten olisi iskenyt paha lenkkikateus. Aamuisin joka toinen vastaan tuleva oli lenkillä ja iltaisin ruokakaupan täyttivät treeneistä palaavat ihmiset. Keväisin Bostonissa juostaan legendaarinen maraton, jolle pääsee osallistumaan kun alittaa iän ja sukupuolen määrittämän aikarajan. Tämä on myös se sama maraton, jonka maaliviivalla tehtiin jokunen vuosi sitten pommi-isku. Maaliviiva on maalattu katuun ja sen vieressä on katukivetyksessä lista maratonin voittajista, mukana oli myös muutama suomalainen. Maraton näkyy kaupungin lukuisissa juoksuliikkeissä, Adidaksen liike myy Bostonin maratonin logolla varustettuja treenivaatteita ja yksi juoksutarviketju on nimetty Marathon Sportsiksi. Matkalla päätin, että kun täytän 35 vuotta, niin juoksen Bostonin maratonin. Nykyisillä aikarajoilla se voisi olla mahdollista, vaikka maratonajan tiputtaminen kymmenellä minuutilla vaatii valtavasti töitä.

Leikkipuistoista Kävelimme kymmeniä kilometrejä ympäri Bostonin katuja ja puistoja. Kävelimme niin paljon, että loman lopussa mieheni totesi kaipaavansa viikon palautumista järjestämästäni kävelyleiristä. Mieheni onneksi pysähdyimme aina välillä leikittämään ja ruokkimaan Baby H:ta. Puolivuotias innostui Boston Commonin ankkapesuetta esittävistä patsaista ja nautti keinumisesta Beacon Hillin leikkipuistossa. Minä puolestani ihmettelin erilaisia vessakäytäntöjä. Puistossa parilla äidilla oli mukanaan vessanpöntön rengasta muistuttavat renkulat, jotka asetettiin puiston viemärin päälle. Siinä lapset kävivät sitten kaiken kansan keskellä pissalla. Tämä taisi olla jenkkiversio suomalaisesta puskapissasta.

Mielenkiintoisista nähtävyyksistä Bostonissa on Freedom Trail niminen hauska kävelyreitti, joka kulkee historiallisten nähtävyyksien ohi. Reitti on merkitty katukivetykseen ja reitin varrella olevien rakennusten historiasta voi lukea kartasta. Tai sitten voi osallistua opastetulle kierrokselle. Matkan varrella on esimerkiksi Paul Reveren kotimuseo, joka on sisustettu 1700- ja 1800-luvun tyyliin. Jokaisessa kerroksessa on opas, jolta voi kysellä lisää. Amerikkalaiset taitavat tämän kaltaiset museot, oppaat ovat yleensä viihdyttäviä ja kertovat mielenkiintoisia tarinoita. Ennen kierrosta kannattaa kerrata pääkohdat paikallisista historian merkkihetkistä, ainakin jos kiertää reitillä itsekseen, ne meinaan oletetaan jokaisen tietävän entuudestaan.

Retkestä Cape Codille Tiistaina teimme retken Cape Codille. Aluksi tarkoituksena oli tutustua useampaan kaupunkiin ja nähdä majakka, se kun elokuvien perusteella kuuluu asiaan. Baby H. kärsi tuona päivänä matkapahoinvoinnista, joten kävimme vain pikaisesti ensimmäisessä löytämässämme kylässä. Sandwich oli unelias pieni paikka ja esitelappusen mukaan myös Cape Codin vanhimpia kaupunkeja. Syyskuussa sesonki oli selkeästi ohi, eikä lounaspaikassamme ollut ruuhkaa. Söimme, tietysti, sandwichit pienessä delissä, jonka puutarhaan oli rakennettu baari ja pizzauuni. Lounaan jälkeen kävelimme autioiden puuhuviloiden ohi tuuliselle rannalle. Majakkaa ei näkynyt, mutta maisema oli leffoista tuttua karua ja kaunista rantaa.

Paluumatkalla piipahdimme myös lukijan vinkkaamassa Duxburyssa, joka teki minusta omakotitaloihmisen. Upeat talot olivat pienen rivitaloyhtiön kokoisia ja toinen toistaan kauniimpia. Taloista löytyi erkkereitä, kerroksia ja kuisteja. Ja kuisteilta tietysti puisia keinutuoleja. Hidastimme talojen kohdalla niin paljon kuin kehtasimme ja ajoimme myös paikkakunnan yksityiselle uimarannalle, jossa asukkaiden rantarauhaa valvoi kolme eri vartijaa.

Harvardista ja Googlesta Bostonissa pitää tietysti käydä myös Harvardissa. Harmiksemme opiskelijat eivät vierailupäivänä järjestäneet opastuskierroksia, joten jouduimme kiertää alueella ominpäin. Punatiilisten vanhojen talojen ikkunoista näkyi vilauksia dormien kerrossängyistä ja luentosaleista. Opiskelijoiden kiiruhtaessa pihamaan yli tuli sellainen fiilis, että haluan itsekin taas opiskella jotain. Tunnelma suorastaan kutsui kuluttamaan kirjaston penkkejä. Toinen samanlainen paikka oli Boston Public Library, kaunis vanha kirjasto, jonka luentosali oli kuin leffoista. Monta kertaa matkalla tuli sellainen olo, että kuljen elokuvan kulisseissa.

Ja jos Harvardissa iski innostus opiskelemaan, niin vierailu Googlella ei varsinaisesti helpottanut työkaipuuta. Mieheni sukulainen on Bostonissa Googlella töissä ja saimme lounaan yhteydessä pienen kierroksen toimistolla. Toimisto oli tietysti tosi makea, kerrokset oli sisustettu eri teemoilla ja firma tarjosi ruoat aamupalasta illalliseen, mutta isoimman vaikutuksen teki se, miten hyvin työntekijöistä pidetään huolta. Se ei ole itsestäänselvyys jenkkifirmoissa.

Noutoruoasta hotellihuoneessa Päivän puuhien jälkeen olimme niin poikki, että useimpina iltoina haimme ruokaa hotellihuoneeseen. Selasimme hotellin parinsadan kanavan valikoimaa (joista uutiskanavia oli kaksi) ja haarukoimme juustokakkua suoraan paketista. Yhtenä iltana kävimme lähellä sijaitsevassa Tremont 647:ssa syömässä. Ruoka oli todellista comfort foodia ja tosi hyvää sellaista. Tremont Streetin läheisyydessä näytti olevan monia muitakin hyviä ravintoloita. Ihana kahvilaketju oli Tatte, josta siitäkin vinkkasi lukijamme.

Yritimme reissun jälkeen pohtia, kumpi on kivempi, New York vai Boston. Vaikka molemmissa on paljon samaa, ovat ne silti ihan erilaisia kaupunkeja. New Yorkissa on ehkä turistina hauskempaa, mutta Bostonissa voisin kuvitella asuvani tai viettäväni pidempiä aikoja. Paljon jäi vielä näkemättä, muun muassa JFK-museo, joten Bostoniin on palattava. Viimeistään sitten maratonin yhteydessä.

Lapset Matkustaminen

Reissuopas: lentokoneessa vauvan kanssa

Noora H. ja Noora K.

Noora K:n pakkauslista käsimatkatavaroihin, Baby K. matkan aikaan reilut 7kk:

Sylilapsella ei voinut olla omaa käsimatkatavaraa ja matkarattaat veivät toisen aikuisen käsimatkatavarakiintiön, joten Koon perheellä oli yksi reilunkokoinen reppu, joka mahtui hyvin edessäolevan istuimen alle. Lisäksi Noora K:lla oli pieni crossbody – sellainen, joka mahtui istuintaskuun. Koneessa reppu meni jalkoihin ja rattaat hattuhyllylle. Narun päässä olevat lelut olivat Julian blogista bongattu vinkki, jota ehdotti muutama lukijakin. Tämä keino oli varsin tepsivä koko matkan oikeastaan vähän kaikkialla: ravintoloissa, altaalla, silloin kun rattaat olivat paikallaan ja vauva rattaissa. Kirjan moni kehotti jättämään pois. Mennessä Baby K. nukkui matkan alun, joten lukemaan olisi ehtinyt, mutta aika kului lehden parissa. Paluussa tuli sitten luettua kirjaa. Ei siis kannata lannistua, lukeminen voi hyvinkin onnistua!

Baby H. osoittautui varsin tyytyväiseksi pieneksi matkustajaksi ja nukkui suurimman osan lennosta, mitä nyt aluksi ja lopuksi hieman valitti tylsistymistä. Lennolla vauvan leluihin ei tarvinnut juurikaan koskea, sillä Baby H. tykkäsi katsella kuvia Blue Wingsista ja seurata muiden matkustajien kävelyä koneen käytävällä. Myös lentoemännille suotiin hurmaavia hymyjä.

Noora H:n pakkauslista käsimatkatavaroihin, Baby H. matkan aikaan vajaat 4 kuukautta:
– Äidille kaikki samat, mitä muutenkin reissatessa eli lompakko, passi, puhelin, kirja, aurinkolasit yms.
– Imetyssuoja tai iso harso, näin homma on itselle mukavampaa ja vauvankin on helpompi keskittyä.
– Vaihtovaatteet vauvalle: body, housut, sukat ja lämmittävä neule. Lentokoneissa on nykyään pikemminkin kuuma kuin kylmä, joten kannattaa suosia kerrospukeutumista.
– Ohut peitto vauvalle.
– Harsoja 2 kpl.
– Vaihtovaatteet itselle: housut ja paita.
– Kaksi tuttia Minigrip-pussissa ja yksi tuttiremmissä (tutit tippuilevat ja osuvat joka paikkaan).
– Vaipanvaihtopaketit eli useampi valmiiksi pakattu Minigrip-pussi, jossa: kertakäyttöinen alusta, vaippa, wipeseja (pienemmässä pussissa) ja nenäliinoja. Tämä oli erinomainen vinkki, joka tuli blogin lukijalta. Pienet pussit on helpompi ottaa mukaan kuin koko hoitolaukku ja kakkavaipat saa pakattua samaiseen pussiin ennen roskiin laittoa.
– Käsidesi.

Ennen lentoa
– Tee ajoissa lähtöselvitys ja yritä saada mahdollisimman hyvät paikat. Jos matkustat toisen aikuisen kanssa, voit kokeilla varata käytävä- ja ikkunapaikan ja pitää peukkuja, ettei kukaan tule keskipaikalle. Mitä peremmällä paikat ovat, sitä epätodennäköisempää on, että joku haluaa keskipaikan välistänne.
– Syötä ja vaihda vaipat mahdollisuuksien mukaan juuri ennen lähtöä, jos vaikka turvavyövalo palaakin pitkään lähdön jälkeen. Lentokoneessa on yllättävän hyvä vaihtaa vaippoja, sillä pienet tilat on suunniteltu hyvin, eli sitä ei tarvitse jännittää. Molemmat reissut taittuivat Finnairin A32S-sarjan koneilla ja niissä on kaikissa vessoissa hoitopöydät.

Lennolla
– Älä avaa uteliaisuuksissasi liivin pussia tai anna lapsen leikkiä sillä. Pelastusliivi menee nimittäin vaihtoon, jos sitä suojaava pussi on yhtään repeytynyt.
– Lentoonlähdössä ja laskeutumisessa vauvan syöttäminen (imettäen tai pullosta) voi auttaa korviin. Kaikilla lapsilla korvat eivät kuitenkaan kipuile, Baby H:sta laskeutuminen ja nousu olivat vain hurjan hauskoja ja jänniä tapahtumia. Baby K:kaan ei ollut moksiskaan, paitsi paluulennon laskeutuessa pienellä tuli hetkeksi vähän suru puseroon. Vauva ei kuitenkaan halunnut pulloa, joten tämä vinkki menee kategoriaan “onnistuu jos onnistuu”.
– Isommalle lapselle voi pyytää suolaliuostippoja nenään ja “Mikki-hiiret”, jotka ovat kuumalla vedellä kastelluilla paperitolloilla täytetyt mukit. Mikki-hiirien vaikutusta ei ole varmasti yksikään tieteellinen tutkimus todistanut, vaan kyse lienee plasebo-vaikutuksesta. Lapset kuitenkin yleensä tykkäävät niistä ja mukien pitely korvilla saa ehkä vähän unohtamaankin kipua.

-Jos koneessa on tilaa, niin mukaan saattaa saada turvakaukalon. Kaukalo kiinnitetään penkkiin samalla tavalla kuin autossa turvavöillä kiinnitettäessä (tämä on hyvä osata itse).
– Ellei vauva ole turvakaukalossa, niin kasvot menosuuntaan istuen on turvallisinta. Jos saitte vauvalle oman paikan, esimerkiksi keskeltänne ja vauva nukkuu penkillä lennon aikana, niin vyön kannattaa olla silloinkin kiinni. Siirrä silloin vauvan vyö penkin vöihin ja kiristä molemmat vyöt mahdollisimman hyvin. Katso myös, ettei vauvan pää jää ylösnostetun käsinojan alle.

– Ruokien lämmitys onnistuu kyllä ja se tapahtuu vesihauteessa. Älä huuhtele pulloja vessan hanan vedellä.
– Pyydä itsellesi kuumia juomia vain puoli kupillista kerralla, näin kuuma kahvi ei ole vauvan päällä, jos samaan aikaan sattuu ilmakuoppa.
– Jos lennolla tarjoillaan ruokaa ja matkustat toisen aikuisen kanssa, pyydä ateriat eri aikaan, jotta toinen pystyy viihdyttämään vauvaa ja toinen saa syödä rauhassa.
– Lentoonlähdössä ja laskeutumisessa lapsen kasvot suoraan eteen päin, vauva mahdollisimman vähän mutkalla.
– Pidä vauva vöissä loppuun asti, rullausnopeudet voivat olla tosi kovia.

Save

Save

Lapset Matkustaminen Noora H:sta

Kaupunkeja tulee ja menee, mutta Barcelona pysyy

Noora H.

Barcelona, ikuinen rakkauteni. Reissukohteita, kaupunkeja ja matkoja tulee ja menee, mutta yksi pysyy suosikkina. Rakkauteni Barcelonaa kohtaan alkoi vuonna 2004 tai 2005, kun tein sinne ensimmäisen “aikuisten matkan” silloisen poikaystäväni kanssa. Varasimme itse lennot ja hotellit, sitten merkkasimme Post-it-lapuilla matkaoppaaseen, mitä nähtävyyksiä halusimme kiertää. Ennen tuota matkaa reissut olivat olleet äkkilähtöjä kavereiden kanssa tai perhelomia vaihtelevalla kokoonpanolla.

Barcelonassa minua kiehtoo kaupungin monet kasvot. Eixamplen hienostokortteleissa upporikkaat jenkit kiipeävät mustista autoista portieerin ottaessa laukkuja vastaan. Paikalliset pukumiehet kiertävät rivakoin askelin luksuskauppoihin jonottavat aasialaiset, ja sinisiin essuihin pukeutuneet señorat kiillottavat koristeellisten kerrostalojen ovenripoja. Samaan aikaan El Ravalissa levitetään rukousmattoa rähjäisen kerrostalon lattialle, ripustetaan pyykkejä parvekkeelle ja myydään halpaa elektroniikkaa kapeilla kujilla. Barcelonetan rannalla tuhannet ja tuhannet kääntävät rantapyyhettä auringon mukaan. El Bornissa turistit huokailevat ihastuksesta, kun kulman takaa löytyy toinen toistaan söpömpiä aukioita.

Mobile World Congressin aikaan metrot täyttyvät sadoista tummanharmaista puvuista, taksit kuljettavat yritysjohtajia tapaamisesta toiseen ja hotellien aamupalapöydissä naputellaan läppäreitä kiihkeästi. Ja sitten on vielä se paikallisten Barcelona, joka jää minulta ja monelta muulta turistilta näkemättä.

Eikä kaikkia paikallisia miellytä meidän turistien jatkuva virta kaupunkiin ja kallistuvat vuokrat. Sen huomaa muun muassa vanhoilla bunkkereilla, joille johtavalla tiellä kehotetaan turisteja painumaan sinne missä pippuri kasvaa. Ymmärrän hyvin, kyllä minuakin olisi teininä harmittanut, jos lempipaikkamme olisivat valloittaneet aasialaiset turistit. Silti en malta olla suosittelematta bunkkereita, niiltä avautuu upea näköala kaupunkiin (vauvan tai pienen lapsen kanssa sinne ei kyllä pääse).

Vaikka olen käynyt Barcelonassa monen monta kertaa, niin joka reissulla löydän samoista kortteleista aina uutta ihmeteltävää. Yleensä yritän tutustua myös yhteen uuteen kaupunginosaan, mutta tällä kertaa vanhat tutut riittivät hyvin, vauvan kanssa kaikki oli muutenkin uutta ja ihmeellistä.

Vauvan ansiosta löysimme ihan uuden näköalapaikan, El Corte Inglésin yhdeksännen kerroksen ravintolan, josta oli huikeat näkymät koko kaupunkiin. Täällä istui sulassa sovussa paikallisia ja turisteja. Viereisessä pöydässä helmiin pukeutunut, ruskettunut hienostorouva dippasi churroja suklaakastikkeeseen ja sekoitti joukkoon vielä ylimääräisen pussin sokeria. Rouvan ilme oli churroa haukatessa niin autuas, että seuraavana päivänä mekin korvasimme välipalan churroilla. Tavaratalosta löytyy muuten yksi niistä harvoista lastenhoitopöydistä, joihin reissussa törmäsin.

Barcelonassa saimme myös vähän kahdenkeskistä aikaa, sillä äitini oli lentänyt minilomalle kaupunkiin. Yhtenä iltana äitini katsoi Baby H:ta meidän illallistaessa. Illallisella oli hassu olo, meistä molemmista tuntui, että jotain puuttui kun vauva ei ollut mukana. Nopeasti sitä tottuu uuteen perheenjäseneen. Vaikka Baby H. on ollut maailmassa vasta neljä kuukautta, tuntuu siltä, että hän olisi aina ollut osa perhettämme.

Vaunuissa vielä viihtyvän vauvan kanssa kaupunkilomailu oli helppoa. Totesimme, että kaupunkilomien aika on juuri nyt, kun Baby H. ei vielä kävele tai konttaa. Sitten kun vauva pääsee liikkumaan hän arvostaa varmasti enemmän rantalomia ja uima-altaita. Jotta vauvalle ei olisi tullut liian pitkiä aikoja vaunuissa, tauotimme kävelyretkiä museokäynneillä ja lepäämällä puistossa. Museoissa Baby H. oli sylissä ja pääsi näkemään maisemia uudesta perspektiivistä, puistossa filtin päällä taas oli hyvä pitää ryömimisharjoituksia.

Vauvoille ja vanhemmille voin suositella The Born Cultural Centeria, joka on vanhaan kauppahalliin rakennettu museo. Näyttely on toteutettu tosi kivasti, koneelta pääsee katsomaan vanhoja valokuvia kauppahallin elämästä ja museon kaupasta saa staileja tuliaisia. Täältä löytyy myös lastenhoitohuone, jos vaippabisneksiä pitää hoitaa El Bornin suunnalla.

Viimeisenä Barcelonan päivänä paistoi vihdoin aurinko. Söimme ihanan lounaan italialaisessa Gravinissa, kävelimme rannalla auringonpaahteessa ja uitimme varpaita Välimeressä. Illalla menimme hotellille hyvissä ajoin, söimme terassilla hampurilaiset ja pakkasimme tavarat. Summasimme ensimmäisen loman vauvan kanssa sanoihin “Lähdetään jatkossakin!”.

Save