Browsing Tag

vauva

Lapset Matkustaminen

Reissuopas: lentokoneessa vauvan kanssa

Noora H. ja Noora K.

Noora K:n pakkauslista käsimatkatavaroihin, Baby K. matkan aikaan reilut 7kk:

Sylilapsella ei voinut olla omaa käsimatkatavaraa ja matkarattaat veivät toisen aikuisen käsimatkatavarakiintiön, joten Koon perheellä oli yksi reilunkokoinen reppu, joka mahtui hyvin edessäolevan istuimen alle. Lisäksi Noora K:lla oli pieni crossbody – sellainen, joka mahtui istuintaskuun. Koneessa reppu meni jalkoihin ja rattaat hattuhyllylle. Narun päässä olevat lelut olivat Julian blogista bongattu vinkki, jota ehdotti muutama lukijakin. Tämä keino oli varsin tepsivä koko matkan oikeastaan vähän kaikkialla: ravintoloissa, altaalla, silloin kun rattaat olivat paikallaan ja vauva rattaissa. Kirjan moni kehotti jättämään pois. Mennessä Baby K. nukkui matkan alun, joten lukemaan olisi ehtinyt, mutta aika kului lehden parissa. Paluussa tuli sitten luettua kirjaa. Ei siis kannata lannistua, lukeminen voi hyvinkin onnistua!

Baby H. osoittautui varsin tyytyväiseksi pieneksi matkustajaksi ja nukkui suurimman osan lennosta, mitä nyt aluksi ja lopuksi hieman valitti tylsistymistä. Lennolla vauvan leluihin ei tarvinnut juurikaan koskea, sillä Baby H. tykkäsi katsella kuvia Blue Wingsista ja seurata muiden matkustajien kävelyä koneen käytävällä. Myös lentoemännille suotiin hurmaavia hymyjä.

Noora H:n pakkauslista käsimatkatavaroihin, Baby H. matkan aikaan vajaat 4 kuukautta:
– Äidille kaikki samat, mitä muutenkin reissatessa eli lompakko, passi, puhelin, kirja, aurinkolasit yms.
– Imetyssuoja tai iso harso, näin homma on itselle mukavampaa ja vauvankin on helpompi keskittyä.
– Vaihtovaatteet vauvalle: body, housut, sukat ja lämmittävä neule. Lentokoneissa on nykyään pikemminkin kuuma kuin kylmä, joten kannattaa suosia kerrospukeutumista.
– Ohut peitto vauvalle.
– Harsoja 2 kpl.
– Vaihtovaatteet itselle: housut ja paita.
– Kaksi tuttia Minigrip-pussissa ja yksi tuttiremmissä (tutit tippuilevat ja osuvat joka paikkaan).
– Vaipanvaihtopaketit eli useampi valmiiksi pakattu Minigrip-pussi, jossa: kertakäyttöinen alusta, vaippa, wipeseja (pienemmässä pussissa) ja nenäliinoja. Tämä oli erinomainen vinkki, joka tuli blogin lukijalta. Pienet pussit on helpompi ottaa mukaan kuin koko hoitolaukku ja kakkavaipat saa pakattua samaiseen pussiin ennen roskiin laittoa.
– Käsidesi.

Ennen lentoa
– Tee ajoissa lähtöselvitys ja yritä saada mahdollisimman hyvät paikat. Jos matkustat toisen aikuisen kanssa, voit kokeilla varata käytävä- ja ikkunapaikan ja pitää peukkuja, ettei kukaan tule keskipaikalle. Mitä peremmällä paikat ovat, sitä epätodennäköisempää on, että joku haluaa keskipaikan välistänne.
– Syötä ja vaihda vaipat mahdollisuuksien mukaan juuri ennen lähtöä, jos vaikka turvavyövalo palaakin pitkään lähdön jälkeen. Lentokoneessa on yllättävän hyvä vaihtaa vaippoja, sillä pienet tilat on suunniteltu hyvin, eli sitä ei tarvitse jännittää. Molemmat reissut taittuivat Finnairin A32S-sarjan koneilla ja niissä on kaikissa vessoissa hoitopöydät.

Lennolla
– Älä avaa uteliaisuuksissasi liivin pussia tai anna lapsen leikkiä sillä. Pelastusliivi menee nimittäin vaihtoon, jos sitä suojaava pussi on yhtään repeytynyt.
– Lentoonlähdössä ja laskeutumisessa vauvan syöttäminen (imettäen tai pullosta) voi auttaa korviin. Kaikilla lapsilla korvat eivät kuitenkaan kipuile, Baby H:sta laskeutuminen ja nousu olivat vain hurjan hauskoja ja jänniä tapahtumia. Baby K:kaan ei ollut moksiskaan, paitsi paluulennon laskeutuessa pienellä tuli hetkeksi vähän suru puseroon. Vauva ei kuitenkaan halunnut pulloa, joten tämä vinkki menee kategoriaan “onnistuu jos onnistuu”.
– Isommalle lapselle voi pyytää suolaliuostippoja nenään ja “Mikki-hiiret”, jotka ovat kuumalla vedellä kastelluilla paperitolloilla täytetyt mukit. Mikki-hiirien vaikutusta ei ole varmasti yksikään tieteellinen tutkimus todistanut, vaan kyse lienee plasebo-vaikutuksesta. Lapset kuitenkin yleensä tykkäävät niistä ja mukien pitely korvilla saa ehkä vähän unohtamaankin kipua.

-Jos koneessa on tilaa, niin mukaan saattaa saada turvakaukalon. Kaukalo kiinnitetään penkkiin samalla tavalla kuin autossa turvavöillä kiinnitettäessä (tämä on hyvä osata itse).
– Ellei vauva ole turvakaukalossa, niin kasvot menosuuntaan istuen on turvallisinta. Jos saitte vauvalle oman paikan, esimerkiksi keskeltänne ja vauva nukkuu penkillä lennon aikana, niin vyön kannattaa olla silloinkin kiinni. Siirrä silloin vauvan vyö penkin vöihin ja kiristä molemmat vyöt mahdollisimman hyvin. Katso myös, ettei vauvan pää jää ylösnostetun käsinojan alle.

– Ruokien lämmitys onnistuu kyllä ja se tapahtuu vesihauteessa. Älä huuhtele pulloja vessan hanan vedellä.
– Pyydä itsellesi kuumia juomia vain puoli kupillista kerralla, näin kuuma kahvi ei ole vauvan päällä, jos samaan aikaan sattuu ilmakuoppa.
– Jos lennolla tarjoillaan ruokaa ja matkustat toisen aikuisen kanssa, pyydä ateriat eri aikaan, jotta toinen pystyy viihdyttämään vauvaa ja toinen saa syödä rauhassa.
– Lentoonlähdössä ja laskeutumisessa lapsen kasvot suoraan eteen päin, vauva mahdollisimman vähän mutkalla.
– Pidä vauva vöissä loppuun asti, rullausnopeudet voivat olla tosi kovia.

Save

Save

Lapset Matkustaminen Noora H:sta

Kaupunkeja tulee ja menee, mutta Barcelona pysyy

Noora H.

Barcelona, ikuinen rakkauteni. Reissukohteita, kaupunkeja ja matkoja tulee ja menee, mutta yksi pysyy suosikkina. Rakkauteni Barcelonaa kohtaan alkoi vuonna 2004 tai 2005, kun tein sinne ensimmäisen “aikuisten matkan” silloisen poikaystäväni kanssa. Varasimme itse lennot ja hotellit, sitten merkkasimme Post-it-lapuilla matkaoppaaseen, mitä nähtävyyksiä halusimme kiertää. Ennen tuota matkaa reissut olivat olleet äkkilähtöjä kavereiden kanssa tai perhelomia vaihtelevalla kokoonpanolla.

Barcelonassa minua kiehtoo kaupungin monet kasvot. Eixamplen hienostokortteleissa upporikkaat jenkit kiipeävät mustista autoista portieerin ottaessa laukkuja vastaan. Paikalliset pukumiehet kiertävät rivakoin askelin luksuskauppoihin jonottavat aasialaiset, ja sinisiin essuihin pukeutuneet señorat kiillottavat koristeellisten kerrostalojen ovenripoja. Samaan aikaan El Ravalissa levitetään rukousmattoa rähjäisen kerrostalon lattialle, ripustetaan pyykkejä parvekkeelle ja myydään halpaa elektroniikkaa kapeilla kujilla. Barcelonetan rannalla tuhannet ja tuhannet kääntävät rantapyyhettä auringon mukaan. El Bornissa turistit huokailevat ihastuksesta, kun kulman takaa löytyy toinen toistaan söpömpiä aukioita.

Mobile World Congressin aikaan metrot täyttyvät sadoista tummanharmaista puvuista, taksit kuljettavat yritysjohtajia tapaamisesta toiseen ja hotellien aamupalapöydissä naputellaan läppäreitä kiihkeästi. Ja sitten on vielä se paikallisten Barcelona, joka jää minulta ja monelta muulta turistilta näkemättä.

Eikä kaikkia paikallisia miellytä meidän turistien jatkuva virta kaupunkiin ja kallistuvat vuokrat. Sen huomaa muun muassa vanhoilla bunkkereilla, joille johtavalla tiellä kehotetaan turisteja painumaan sinne missä pippuri kasvaa. Ymmärrän hyvin, kyllä minuakin olisi teininä harmittanut, jos lempipaikkamme olisivat valloittaneet aasialaiset turistit. Silti en malta olla suosittelematta bunkkereita, niiltä avautuu upea näköala kaupunkiin (vauvan tai pienen lapsen kanssa sinne ei kyllä pääse).

Vaikka olen käynyt Barcelonassa monen monta kertaa, niin joka reissulla löydän samoista kortteleista aina uutta ihmeteltävää. Yleensä yritän tutustua myös yhteen uuteen kaupunginosaan, mutta tällä kertaa vanhat tutut riittivät hyvin, vauvan kanssa kaikki oli muutenkin uutta ja ihmeellistä.

Vauvan ansiosta löysimme ihan uuden näköalapaikan, El Corte Inglésin yhdeksännen kerroksen ravintolan, josta oli huikeat näkymät koko kaupunkiin. Täällä istui sulassa sovussa paikallisia ja turisteja. Viereisessä pöydässä helmiin pukeutunut, ruskettunut hienostorouva dippasi churroja suklaakastikkeeseen ja sekoitti joukkoon vielä ylimääräisen pussin sokeria. Rouvan ilme oli churroa haukatessa niin autuas, että seuraavana päivänä mekin korvasimme välipalan churroilla. Tavaratalosta löytyy muuten yksi niistä harvoista lastenhoitopöydistä, joihin reissussa törmäsin.

Barcelonassa saimme myös vähän kahdenkeskistä aikaa, sillä äitini oli lentänyt minilomalle kaupunkiin. Yhtenä iltana äitini katsoi Baby H:ta meidän illallistaessa. Illallisella oli hassu olo, meistä molemmista tuntui, että jotain puuttui kun vauva ei ollut mukana. Nopeasti sitä tottuu uuteen perheenjäseneen. Vaikka Baby H. on ollut maailmassa vasta neljä kuukautta, tuntuu siltä, että hän olisi aina ollut osa perhettämme.

Vaunuissa vielä viihtyvän vauvan kanssa kaupunkilomailu oli helppoa. Totesimme, että kaupunkilomien aika on juuri nyt, kun Baby H. ei vielä kävele tai konttaa. Sitten kun vauva pääsee liikkumaan hän arvostaa varmasti enemmän rantalomia ja uima-altaita. Jotta vauvalle ei olisi tullut liian pitkiä aikoja vaunuissa, tauotimme kävelyretkiä museokäynneillä ja lepäämällä puistossa. Museoissa Baby H. oli sylissä ja pääsi näkemään maisemia uudesta perspektiivistä, puistossa filtin päällä taas oli hyvä pitää ryömimisharjoituksia.

Vauvoille ja vanhemmille voin suositella The Born Cultural Centeria, joka on vanhaan kauppahalliin rakennettu museo. Näyttely on toteutettu tosi kivasti, koneelta pääsee katsomaan vanhoja valokuvia kauppahallin elämästä ja museon kaupasta saa staileja tuliaisia. Täältä löytyy myös lastenhoitohuone, jos vaippabisneksiä pitää hoitaa El Bornin suunnalla.

Viimeisenä Barcelonan päivänä paistoi vihdoin aurinko. Söimme ihanan lounaan italialaisessa Gravinissa, kävelimme rannalla auringonpaahteessa ja uitimme varpaita Välimeressä. Illalla menimme hotellille hyvissä ajoin, söimme terassilla hampurilaiset ja pakkasimme tavarat. Summasimme ensimmäisen loman vauvan kanssa sanoihin “Lähdetään jatkossakin!”.

Save

Juoksu ja urheilu Lapset Noora H:sta Yhteistyö

Miten lyhyet yöunet vaikuttavat hyvinvointiin?

Noora H.

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Mehiläinen

Pienen vauvan äitinä olen nukkunut vähemmän ja puhunut unesta enemmän kuin koskaan aiemmin. Huomaan käyväni toisten äitien kanssa joka päivä samat uneen liittyvät keskustelut, vaikka kukaan meistä ei kärsi unettomuudesta tai muista vakavemmista ongelmista. Sananlasku siitä puhe, mistä puute todellakin pitää paikkansa.

Näissä keskusteluissa kuitenkin aina sivuutetaan yksi asia: miten unenpuute todella vaikuttaa äitiin? Toteamme olevamme kuolemanväsyneitä ja kaivamme aurinkolasit peittämään järjettömän kokoisia silmäpusseja, mutta sen kummemmin emme suo ajatusta omalle jaksamiselle. Kaikkiallahan kehotetaan vain jaksamaan, tämä kun on lyhyt vaihe ihmisen elämässä.

Tämän hetkiset unet ja arki

Baby H. nukkuu pääsääntöisesti hyvin. Hän herää syömään klo 21-07 välillä 2-3 kertaa ja ruokailuhetki kestää 30-60 minuuttia. Vauva nukkuu omassa sängyssään, joten syönnin ajaksi herään ja kömmin hakemaan hänet syliini. Herään siis yöllä muutaman kerran ja valvon yhdessä vauvan kanssa. Ja tämän huomaan aamuisin ja iltaisin. Viimeisen kolmen kuukauden aikana en ole herännyt kertaakaan virkeänä ja iltaisin nukahtelen istualleen. Menen itse nukkumaan yhdeksän ja kymmenen välillä, ja herään vauvan kanssa seitsemän aikoihin. Päiväunia en pysty nukkumaan, vaikka yritin harjoitella taitoa etukäteen.

Meillä nukutaan hyvin moneen muuhun perheeseen verrattuna, ja olen jaksanut paljon paremmin kuin ajattelin. Mutta jos peräkkäin osuu useampi huono yö, jolloin heräämme tunnin välein, olo on samanlainen kuin humalassa ja huomaan miettiväni ainoastaan yhtä asiaa: nukkumista.

Arkena kalenteri täyttyy lähes samaa tahtia kuin työelämässä. Nyt palaverien tilalla on muskareita, vauvapilatesta, kärrylenkkejä, blogihommia ja lounastreffejä. Toukokuussa ajattelin hieman opiskella ja kerrankin pääsen ravaamaan keskellä päivää pidettävissä pressitilaisuuksissa. Ja olisihan sitten vielä erilaiset äitien verkostot, joihin olen ilmoittautunut.

Tämä on minulle aivan poikkeuksellista aikaa, olen viimeksi ollut töistä kuukautta pidemmälle vapaalla kuudennella luokalla. Haluan ottaa ajasta kaiken irti, sillä tiedän, ettei samanlaista aikaa tule koskaan, vaikka joskus saisimmekin toisen lapsen. Olen myös huono sanomaan ei. Jos joku ehdottaa kahveja, lähden mukaan, vaikka takana olisi vähäuninen yö.

Pitääkö vähäiset yöunet huomioida arjessa ja palautumisessa?

Lähdin selvittämään asiaa Mehiläisen kanssa First Beat -mittauksella. Mittauksessa kehoon kiinnitetään useamman vuorokauden ajaksi pieni laite, ja se otetaan pois ainoastaan peseytyessä. Mittarin avulla voidaan seurata unen määrää ja laatua, liikunnan vaikutusta kehoon sekä arjen kuormittavuutta ja palautumista. Mittauksen aikana täytetään myös päiväkirjaa, jotta saadaan selville esimerkiksi hetkellisten stressipiikkien aiheuttajat ja ne hetket, jolloin palautuminen on tehokkainta. Mittaukseen kuuluu aloitus- ja lopetuskeskustelu, joissa saa yksilölliset neuvot oman arjen parantamiseen.

Pahoittelen jo etukäteen pitkää postausta, mutta mielenkiintoista asiaa oli vaikea kertoa parilla rivillä.

Keho palautuu, vaikka väsyttää

Olin hämmästynyt kun sain tulokset nähtäväksi. Mittauksen mukaan palauduin katkonaisten öiden aikana hyvin. Mehiläisen työfysioterapeutti Antti Pursio selitti, että vaivun syvään uneen helposti ja nukun unipätkäni sikeästi. Uni on kuitenkin myös psykologinen juttu. Jos ei saa itse vaikuttaa siihen, milloin ja miten herää, kokee helposti väsymystä. Minulla unta kertyi tarpeeksi, eli huolenaiheeni aivojen rappeutumisesta äitiysloman aikana oli turha. Antin mukaan tulokseni ovat jopa poikkeuksellisen hyvät, sillä yleensä apua haetaan vasta siinä vaiheessa, kun keho on jo ylikuormittunut ja uni heikkoa. Tuloksista kuitenkin näki, että arkeen olisi syytä tehdä muutamia muutoksia.

Älä aikatauluta koko elämää, myös kivat puuhat kuormittavat

Brunssi, kevyttä shoppailua, kotihommia, pitkän kaavan mukaan kokkailua, kahvittelua, kunnon treenit ja vähän kotihommia. Ylös seitsemältä ja ensimmäistä kertaa kunnolla istumaan kymmeneltä. Kaava täydelliseen lauantaihin, vai mitä? Ja Antin mukaan myös hyvä esimerkki siitä, miten “hedonistiset viikonloput” vaikeuttavat palautumista. Antti kertoi, että nykyään on tyypillistä tunkea kaikki kivat asiat viikonloppuihin, kun arki on kiireistä. Vaikka tekeminen olisi mielekästä, niin aikataulutetut viikonloput näkyvät stressinä, heikentyneinä yöunina ja huonona palautumisena. Tällä hetkellä minun arkeni on yhtä hedonistista viikonloppua. Niinpä sain määräykseksi lisätä tylsyyttä. Mittaukseni paras päivä oli eräs maanantai, jolloin olin yksin, kävin kävelyllä, tein blogihommia ja hoidin vauvaa. Sinä päivänä palautumista oli reippaasti myös päivän aikana, ei vain yöllä tai sohvalla lueskellessa.

Pidä vauvavapaa ilta kerran viikossa

Vauvan kanssa on jatkuvassa hälytystilassa, vaikka vauva nukkuisikin. Ei siis ehkä ole yllättävää, että koko mittausjaksoni palauttavin hetki oli eräs ilta, jolloin mieheni oli päävastuussa Baby H:sta. Olimme molemmat kotona, mutta tiesin, ettei minun tarvitse silloin hoitaa vauvaa. Antti määräsikin minulle yhden vauvavapaan parituntisen joka viikko. Nämä hetket kompensoivat niitä kuluttavampia öitä ja päiviä.

Huomioi lyhyet yöunet ja raskaus treenissä

Treenit viisi kertaa viikossa, joista osa toki kevyempiä. Näin olin ajatellut treenaavani, johan tässä on palauduttu raskaudesta kolme kuukautta. Metsään meni. Valmennustaustaa omaava Antti laittoi suunnitelmani uusiksi. Nykyisessä arjessa ja kunnossa kolmet treenit viikossa riittävät, ja niistäkin yhden on oltava palauttava harjoitus. Treenien kestoksi riittää mainiosti 45–60 min, pidemmistä ei ole tällä hetkellä kuin haittaa. Yöunet pitää huomioida treenien ajankohdassa ja kuormittavuudessa, katkonaisia unia ei saa ehdoin tahdoin heikentää iltatreeneillä ja kovat lenkit on syytä unohtaa, jos takana on huonompi yö.

Antin kanssa juteltuani koin jonkinlaisen herätyksen. Minun on pakko relata välillä, jotta jaksan jatkossakin, etenkin kun jossain vaiheessa edessä on työn, harrastusten ja lapsiperhearjen yhteen sovittaminen. Jollain tasolla tiesin tämän itsekin, mutta mittaustulokset ja asian ääneen sanominen tekivät siitä konkreettisen. Ilman mittausta en myöskään olisi uskonut, että kivat puuhat eivät välttämättä riitä palautumiseen.

Minulla tilanne on vielä hyvä, jollei suorastaan erinomainen. Monet havahtuvat omaan hyvinvointiinsa aivan liian myöhään, jolloin saatetaan tarvita tylsyyden lisäksi myös vahvempia lääkkeitä. Jos palautumista ei ole riittävästi, se laskee toimintakykyä ja altistaa sairauksille. Mehiläisessä mittaustuloksia tutkivat tarvittaessa myös psykologit ja lääkärit. Jokainen saa tuloksistaan perusteellisen analyysin ja henkilökohtaiset vinkit, miten omaa arkea kannattaisi parantaa, palautuminen kun on todella yksilöllistä. Usein Firstbeatia käytetään työssä jaksamisen ja urheilijoiden palautumisen arviointiin, mutta aivan yhtä tarpeellinen se on vähillä yöunilla arkea pyörittäville äideille.

Mehiläiseen saa siis mennä, vaikkei olisi vielä kipeä. Blogikollegoistani 365 days with Ida kävi nuorten naisten lääkärillä juttelemassa paljon puhuttaneesta hormonaalisesta ehkäisystä ja sen vaikutuksista ihoon sekä mieleen. Viena K sai apua hammaslääkäripelkoon ja Pupulandian Jenni taas jutteli univaikeuksista ja nukkumisesta psykologin kanssa. Mehiläisen lääkäreihin kuuluu myös fanittamani Pippa Laukka, jolla on tosi fiksuja ajatuksia syömisestä ja treenaamisesta. Ja maailman ihanin lastenlääkäri Maria Cerullo-Enlund, joka muistaa myös kysyä, miten äiti jaksaa.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save