Browsing Tag

vauva

Juoksu ja urheilu Lapset Noora H:sta Yhteistyö

Miten lyhyet yöunet vaikuttavat hyvinvointiin?

Noora H.

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Mehiläinen

Pienen vauvan äitinä olen nukkunut vähemmän ja puhunut unesta enemmän kuin koskaan aiemmin. Huomaan käyväni toisten äitien kanssa joka päivä samat uneen liittyvät keskustelut, vaikka kukaan meistä ei kärsi unettomuudesta tai muista vakavemmista ongelmista. Sananlasku siitä puhe, mistä puute todellakin pitää paikkansa.

Näissä keskusteluissa kuitenkin aina sivuutetaan yksi asia: miten unenpuute todella vaikuttaa äitiin? Toteamme olevamme kuolemanväsyneitä ja kaivamme aurinkolasit peittämään järjettömän kokoisia silmäpusseja, mutta sen kummemmin emme suo ajatusta omalle jaksamiselle. Kaikkiallahan kehotetaan vain jaksamaan, tämä kun on lyhyt vaihe ihmisen elämässä.

Tämän hetkiset unet ja arki

Baby H. nukkuu pääsääntöisesti hyvin. Hän herää syömään klo 21-07 välillä 2-3 kertaa ja ruokailuhetki kestää 30-60 minuuttia. Vauva nukkuu omassa sängyssään, joten syönnin ajaksi herään ja kömmin hakemaan hänet syliini. Herään siis yöllä muutaman kerran ja valvon yhdessä vauvan kanssa. Ja tämän huomaan aamuisin ja iltaisin. Viimeisen kolmen kuukauden aikana en ole herännyt kertaakaan virkeänä ja iltaisin nukahtelen istualleen. Menen itse nukkumaan yhdeksän ja kymmenen välillä, ja herään vauvan kanssa seitsemän aikoihin. Päiväunia en pysty nukkumaan, vaikka yritin harjoitella taitoa etukäteen.

Meillä nukutaan hyvin moneen muuhun perheeseen verrattuna, ja olen jaksanut paljon paremmin kuin ajattelin. Mutta jos peräkkäin osuu useampi huono yö, jolloin heräämme tunnin välein, olo on samanlainen kuin humalassa ja huomaan miettiväni ainoastaan yhtä asiaa: nukkumista.

Arkena kalenteri täyttyy lähes samaa tahtia kuin työelämässä. Nyt palaverien tilalla on muskareita, vauvapilatesta, kärrylenkkejä, blogihommia ja lounastreffejä. Toukokuussa ajattelin hieman opiskella ja kerrankin pääsen ravaamaan keskellä päivää pidettävissä pressitilaisuuksissa. Ja olisihan sitten vielä erilaiset äitien verkostot, joihin olen ilmoittautunut.

Tämä on minulle aivan poikkeuksellista aikaa, olen viimeksi ollut töistä kuukautta pidemmälle vapaalla kuudennella luokalla. Haluan ottaa ajasta kaiken irti, sillä tiedän, ettei samanlaista aikaa tule koskaan, vaikka joskus saisimmekin toisen lapsen. Olen myös huono sanomaan ei. Jos joku ehdottaa kahveja, lähden mukaan, vaikka takana olisi vähäuninen yö.

Pitääkö vähäiset yöunet huomioida arjessa ja palautumisessa?

Lähdin selvittämään asiaa Mehiläisen kanssa First Beat -mittauksella. Mittauksessa kehoon kiinnitetään useamman vuorokauden ajaksi pieni laite, ja se otetaan pois ainoastaan peseytyessä. Mittarin avulla voidaan seurata unen määrää ja laatua, liikunnan vaikutusta kehoon sekä arjen kuormittavuutta ja palautumista. Mittauksen aikana täytetään myös päiväkirjaa, jotta saadaan selville esimerkiksi hetkellisten stressipiikkien aiheuttajat ja ne hetket, jolloin palautuminen on tehokkainta. Mittaukseen kuuluu aloitus- ja lopetuskeskustelu, joissa saa yksilölliset neuvot oman arjen parantamiseen.

Pahoittelen jo etukäteen pitkää postausta, mutta mielenkiintoista asiaa oli vaikea kertoa parilla rivillä.

Keho palautuu, vaikka väsyttää

Olin hämmästynyt kun sain tulokset nähtäväksi. Mittauksen mukaan palauduin katkonaisten öiden aikana hyvin. Mehiläisen työfysioterapeutti Antti Pursio selitti, että vaivun syvään uneen helposti ja nukun unipätkäni sikeästi. Uni on kuitenkin myös psykologinen juttu. Jos ei saa itse vaikuttaa siihen, milloin ja miten herää, kokee helposti väsymystä. Minulla unta kertyi tarpeeksi, eli huolenaiheeni aivojen rappeutumisesta äitiysloman aikana oli turha. Antin mukaan tulokseni ovat jopa poikkeuksellisen hyvät, sillä yleensä apua haetaan vasta siinä vaiheessa, kun keho on jo ylikuormittunut ja uni heikkoa. Tuloksista kuitenkin näki, että arkeen olisi syytä tehdä muutamia muutoksia.

Älä aikatauluta koko elämää, myös kivat puuhat kuormittavat

Brunssi, kevyttä shoppailua, kotihommia, pitkän kaavan mukaan kokkailua, kahvittelua, kunnon treenit ja vähän kotihommia. Ylös seitsemältä ja ensimmäistä kertaa kunnolla istumaan kymmeneltä. Kaava täydelliseen lauantaihin, vai mitä? Ja Antin mukaan myös hyvä esimerkki siitä, miten “hedonistiset viikonloput” vaikeuttavat palautumista. Antti kertoi, että nykyään on tyypillistä tunkea kaikki kivat asiat viikonloppuihin, kun arki on kiireistä. Vaikka tekeminen olisi mielekästä, niin aikataulutetut viikonloput näkyvät stressinä, heikentyneinä yöunina ja huonona palautumisena. Tällä hetkellä minun arkeni on yhtä hedonistista viikonloppua. Niinpä sain määräykseksi lisätä tylsyyttä. Mittaukseni paras päivä oli eräs maanantai, jolloin olin yksin, kävin kävelyllä, tein blogihommia ja hoidin vauvaa. Sinä päivänä palautumista oli reippaasti myös päivän aikana, ei vain yöllä tai sohvalla lueskellessa.

Pidä vauvavapaa ilta kerran viikossa

Vauvan kanssa on jatkuvassa hälytystilassa, vaikka vauva nukkuisikin. Ei siis ehkä ole yllättävää, että koko mittausjaksoni palauttavin hetki oli eräs ilta, jolloin mieheni oli päävastuussa Baby H:sta. Olimme molemmat kotona, mutta tiesin, ettei minun tarvitse silloin hoitaa vauvaa. Antti määräsikin minulle yhden vauvavapaan parituntisen joka viikko. Nämä hetket kompensoivat niitä kuluttavampia öitä ja päiviä.

Huomioi lyhyet yöunet ja raskaus treenissä

Treenit viisi kertaa viikossa, joista osa toki kevyempiä. Näin olin ajatellut treenaavani, johan tässä on palauduttu raskaudesta kolme kuukautta. Metsään meni. Valmennustaustaa omaava Antti laittoi suunnitelmani uusiksi. Nykyisessä arjessa ja kunnossa kolmet treenit viikossa riittävät, ja niistäkin yhden on oltava palauttava harjoitus. Treenien kestoksi riittää mainiosti 45–60 min, pidemmistä ei ole tällä hetkellä kuin haittaa. Yöunet pitää huomioida treenien ajankohdassa ja kuormittavuudessa, katkonaisia unia ei saa ehdoin tahdoin heikentää iltatreeneillä ja kovat lenkit on syytä unohtaa, jos takana on huonompi yö.

Antin kanssa juteltuani koin jonkinlaisen herätyksen. Minun on pakko relata välillä, jotta jaksan jatkossakin, etenkin kun jossain vaiheessa edessä on työn, harrastusten ja lapsiperhearjen yhteen sovittaminen. Jollain tasolla tiesin tämän itsekin, mutta mittaustulokset ja asian ääneen sanominen tekivät siitä konkreettisen. Ilman mittausta en myöskään olisi uskonut, että kivat puuhat eivät välttämättä riitä palautumiseen.

Minulla tilanne on vielä hyvä, jollei suorastaan erinomainen. Monet havahtuvat omaan hyvinvointiinsa aivan liian myöhään, jolloin saatetaan tarvita tylsyyden lisäksi myös vahvempia lääkkeitä. Jos palautumista ei ole riittävästi, se laskee toimintakykyä ja altistaa sairauksille. Mehiläisessä mittaustuloksia tutkivat tarvittaessa myös psykologit ja lääkärit. Jokainen saa tuloksistaan perusteellisen analyysin ja henkilökohtaiset vinkit, miten omaa arkea kannattaisi parantaa, palautuminen kun on todella yksilöllistä. Usein Firstbeatia käytetään työssä jaksamisen ja urheilijoiden palautumisen arviointiin, mutta aivan yhtä tarpeellinen se on vähillä yöunilla arkea pyörittäville äideille.

Mehiläiseen saa siis mennä, vaikkei olisi vielä kipeä. Blogikollegoistani 365 days with Ida kävi nuorten naisten lääkärillä juttelemassa paljon puhuttaneesta hormonaalisesta ehkäisystä ja sen vaikutuksista ihoon sekä mieleen. Viena K sai apua hammaslääkäripelkoon ja Pupulandian Jenni taas jutteli univaikeuksista ja nukkumisesta psykologin kanssa. Mehiläisen lääkäreihin kuuluu myös fanittamani Pippa Laukka, jolla on tosi fiksuja ajatuksia syömisestä ja treenaamisesta. Ja maailman ihanin lastenlääkäri Maria Cerullo-Enlund, joka muistaa myös kysyä, miten äiti jaksaa.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Lapset Noora H:sta

Vauvalle uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä

Noora H.

Meillä lastenvaate- ja tarvikehankinnoissa on pätenyt hyvin morsiamen varusteisiin liittyvä sanonta: pitää olla jotain uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä. Olemme hankkineet paljon tarvikkeita ja vaatteita käytettyinä sekä lainanneet osan sellaisista tarvikkeista, joista emme olleet ihan varmoja, onko niillä meille käyttöä. Uutena on hankittu vaunut, leikkimatto ja söpöilyjuttuja (ja auto, muistuttaisi mieheni). Lipaston laatikkoon on kertynyt reippaasti vaaleansinistä, vaikka ensin vauvan vaatekaappi näytti olevan aikalailla mustavalkoinen. Mustat vaatteet ovat kuitenkin jääneet melkein käyttämättä, ja vauvan päivän asut ovat koostuneet hempeistä pastelliväreistä ja valkoisesta.

Mistä lastenvaatteet ja tarvikkeet on sitten hankittu? Tässä muutama kirppisvinkki Helsinkiin ja nettikauppa, josta saa supersöpöjä tarvikkeita vauvalle.

PikkuVanilja
Vauvan pehmoinen Mamas&Papas leikkimatto on saatu PikkuVanilja-nettikaupasta. PikkuVaniljan omistaja Martina on kartoittanut tehokkaasti lastentarvikemarkkinat ja valikoimassa on ainoastaan neutraalin värisiä tavaroita. Niistä on hyvä rakentaa pohja vauvan huoneelle, jos ei ole itse mikään väri-iloittelija. Ja ei huolta, emme kasvata kokonaan mustavalkoista lapsosta, vauva saa leluista ja kirjoista yllinkyllin värikkäitä virikkeitä. Tähänkin leikkimattoon saa kiinnitettyä muutaman värikkäämmän kaverin, joita voi vaihdella vauvan kyllästyttyä tutkimaan niitä.

Kruunukirppu&Olkkari
Tämä on suosikkikirppikseni Helsingissä, vaikkei perinteinen kirpputori olekaan. Kruunukirpussa&Olkkarissa on nimittäin myynnissä myös uusia sisustustavaroita ja lastentarvikkeita. Kaksi takakammaria on omistettu käytetyille lastenvaatteille, ja koreista löytyy usein pilkkahintaan ranskalaisia lastenvaatemerkkejä sekä Gantia ja Hilfigeria. Täällä käyn vähintään parin viikon välein.

Little Copenhagen
Töölössä sijaitseva Little Copenhagen muistuttaa hieman Kruunukirppua&Olkkaria, mutta on erikoistunut ainoastaan lastenvaatteisiin. Yksi omista suosikkimerkeistäni on Petit Bateau, joka kuuluu liikkeen merkkivalikoimaan. Täältä tosin saattaa löytää merkin vaatteita myös käytettynä, muutaman pienen potkupuvun olen onnistunut nappaamaan kirppispuolelta.

Ipanainen
Ipanainen muutti juuri isompiin tiloihin aivan Hakaniemen sillan viereen. Ipanainen on yksi niistä kirpputoreista, joilla hinnat ovat pysyneet kirppistasolla, eikä kuluneista ja käytetyistä bodeista yritetä kiskoa alkuperäistä hintaa. Ilmiö, johon törmää nykyään monella Facebook-kirppiksellä. Täältä saa Söpö-imetyssuojia, jollaisen ostin hetki sitten. Takaa rauhalliset ruokahetket itselle ja vauvalle.

Vekarakirppis
Kumpulan Vekarakirppiksen valikoima vaihtuu viikoittain, ja suositulta kirppikseltä voi tehdä superhyviä löytöjä. Itse olen bongannut täältä muun muassa melkein uuden sadesuojan vaunuihin, Timberlandin minikokoiset talvikengät (kröhöm, todellinen välttämättömyys vauvalle) ja uudenveroisia perusvaatteita, kuten bodeja ja potkuhousuja.

Facebook-kirppikset
Ja sitten ne kaikille tutut Facebook-kirppikset. Aika paljon löytöjä olen tehnyt myös Facebookin kautta, joko asuinalueiden kirpputoreilta tai sitten merkkien omilta kirppiksiltä. Paras neuvoni Face-kirppareille on tehdä itse ostoilmoitus, jos mielessä on tietty tuote. Tällä tavoin välttyy ikuiselta av- ja yv-showlta, eikä aikaa tarvitse käyttää palstojen väijymiseen. Facebook-kirppiksiltä olen ostanut muun muassa merinovillakerrastot, syöttötuolin ja sitterin.

Söpöilyvaatteet H&M:lta
Käytännöllisten bodien ja trikoohousujen lisäksi vauvalle on hankittu muutamat pakolliset söpöilyvaatteet. Söpöilyvaatteet ovat niitä ihastuttavia, mutta järjettömän epäkäytännöllisiä vaatteita, joita kiroaa jokaisen vaipanvaihdon yhteydessä. Pienen herran edustusvaatteita on hankittu muun muassa H&M:lta, jonka kiva lastenvaatevalikoima on ollut positiivinen yllätys. Tähän samaan kategoriaan menee myös ensimmäinen vauvalle hankittu asu, Petit Bateaun pehmoinen potkupuku, joka ostettiin Pariisista. Pienelle kippurajalallemme kun ei ensimmäisinä viikkoina voinut laittaa potkupukuja, sillä perätilassa raskauden aikana ollut vauva tykkäsi olla sammakkoasennossa myös vatsan ulkopuolella.

Lopuksi pitää vielä vinkata hyvästä vauvakirjasta. Papershopista ostetussa kirjassa on kohta kaikille tärkeille muistoille ja runsaasti taskuja, joihin laittaa ultraäänikuvia, sairaalarannekkeita ja lehtileikkeitä. Vauvakirja on jatkuvasti esillä, jotta sitä muistaisi myös täydentää. Katsotaan nyt, kuinka pitkään asioita tulee kirjattua ylös, sillä olen kuullut useimpien lapsuuskirjojen täyttämisen loppuneen ensimmäisiin synttäreihin, vaikka kirjassa olisi tilaa pitkälle kouluikään.

Lapset Noora H:sta

Vauvakuulumisia

Noora H.

Kiitos paljon kaikista onnitteluista blogissa, Instan puolella ja Facebookissa. Olette ihan parhaita!

Aika ei ole koskaan kulunut yhtä nopeasti kuin viimeisen kahden viikon aikana, juurihan me kotiuduimme sairaalasta. Ja silti tuntuu, että Baby H. olisi ollut osa perhettämme jo pidemmän aikaa.

Sairaalassa saimme perhehuoneen ja mieheni pystyi auttamaan vauvan hoidossa. Onneksi, sillä sektiohaavan kanssa vauvan hoito oli ensimmäisinä päivinä lievästi sanottuna haastavaa. Miten nostaa samaan aikaan vauvaa ja itsensä kylkiasentoon? Ei onnistunut ainakaan minulta, vaikka lääkitys oli kohdallaan. Meille vakiintuikin tietty työnjako: minä vastaan vauvan ruokinnasta ja mieheni vaipanvaihdosta sekä muista hoitotoimenpiteistä. Baby H. tottui nopeasti isompiin ja varmempiin käsiin: äidin vaihtaessa vaippaa meinaa mennä hermot täydellisesti.

Huomasin sairaalassa, että olen potentiaalinen laitostuja. Miehestäni oli outoa olla sairaalassa terveenä, minä taas viihdyin mainiosti. Ruoka tuli valmiina ja sai kysyä tyhmiä vuorokauden ympäri. Erään kerran kärräsin vauvan keskellä yötä kansliaan ja tiedustelin, onkohan vauvallamme kenties jonkinlainen rokko. Kätilö kuuli rutto ja yritti pidätellä naurua, todeten, että se tuskin on kovin todennäköistä. Eikä ollut rokkoakaan, vaan ihan normaaleja hormoninäppyjä.

Viimeisenä päivänä sitä alkoi kuitenkin jo odottamaan kotiinpääsyä.

Kotona meillä on eletty jatkuvaa viikonloppua. Aamupalaa syödään kymmmenen maissa ja päivävaatteet puetaan sen jälkeen. Hesarin ehdin lukemaan, kun herään hieman ennen vauvaa. Tähän mennessä vauvalle näyttää kehittyneen suht säännöllinen vuorokausirytmi, toivotaan, että se myös pysyisi.

Parin kolmen tunnin välein tapahtuvat yöherätyksetkin ovat sujuneet melko kivuttomasti. Kun vauva herää kolmen aikaa yöllä, yritän asennoitua herätykseen samalla tavalla positiivisesti kuin aikaiselle lennolle ja lomalle lähtiessä. Kuulostaa todella omituiselle, mutta toistaiseksi tämä mielikuvaleikki on onnistunut hämäämään kohmeisia aivojani. Saas nähdä, kuinka kauan kikka toimii.

Tavalliset vaatteet ovat pysyneet tiukasti kaapissa, vaikka olen niitä päivittäin hiplannut. Tällä hetkellä asun raskausajan legginseissä, onneksi hankin niitä lisää juuri ennen synnytystä. Elättelen toiveita, että ristiäisissä mahtuisin vaaleansiniseen tyllihameeseen, jonka puen harmaan neuleen tai t-paidan kanssa. En ollut aiemmin tajunnut, kuinka nopeasti nimi tulee antaa, ristiäisiä pitäisi ryhtyä suunnittelemaan jo tällä viikolla.

Baby H. on jo ehtinyt tutustua tulevaan bestikseensä, Baby K:hon. Uusia kavereita on luvassa pian, kun vauvaposseen tulee vielä yksi jäsen parin viikon sisällä.

Olen käynyt rauhallisilla kävelyillä ja käyttänyt vaunuja rollaattorina. Maratonvauhteihin on vielä aikaa, sillä tällä hetkellä pääsen juuri ja juuri vihreillä tien yli. Viikon treenit koostuvat siitä, että yritän pitää hyvän ryhdin ja muistaa lantionpohjan jumppaamisen. On muuten hassu tunne, kun vauvan synnyttyä sisäelimet ja vatsalihakset tuntuvat olevan aivan vinksin vonksin. Silti jollain tasolla tunnen vatsalihakset edelleen, sillä meinaan vahingossa nostaa itseäni niiden avulla pystyyn.

Muuten kuulumiseni voi tiivistää neuvolan ja synnärin oppaiden kuvauksiin vastasyntyneen äidistä. Parin viikon herkistyminen ja babyblues, check. Imetyksestä stressaaminen ja huolehtiminen, check. Synnytystavan pohtiminen jälkikäteen, check. Vauvan hengityksen jatkuva tarkkailu, check. Olen siis kliseiden ruumiillistuma. Onneksi näistä kerrottiin etukäteen, nyt voin aina googlata pari päivää aiemmin, että “Ahaa, ensi viikolla huolehdin todennäköisesti asiasta X”.

Tänään meillä alkaa uudenlainen arki, kun mieheni palaa töihin ja vietämme bebben kanssa päivät kahdestaan. Isyysloman aikana ehdimme treenaamaan niin julkisissa liikkumista kuin ravintolassa syömistä. Nyt vauvan kanssa kahdestaan oleminen ei jännitä niin paljon, kun uusia juttuja ei tarvitse opetella yksin.

Save

Save